Hallitusohjelmassa esitetyn osaamisen ja tutkimuksen tiekartan sijaan hallitus on päättänyt antaa eduskunnalle koulutuspoliittisen selonteon, jolla valmistellaan pitkäjännitteisiä linjauksia ja toimenpiteitä koulutuksen ja tutkimuksen suuntaamiseksi yhteiskunnan ja hyvinvoinnin tarpeiden mukaisesti. Selonteossa on huomioitu annettuja lausuntoja, mutta se on kuitenkin ammatillisen koulutuksen osalta edelleen pettymys.
Selonteko pyrkii hakemaan pitkän aikavälin keinoja Suomen koulutus- ja osaamistason nostamiseksi, koulutuksellisen tasa-arvon vahvistamiseksi ja oppimiserojen kaventamiseksi. Selonteossa esitetään kohti 2040-lukua ulottuva koulutuksen ja tutkimuksen visio sekä linjataan tarvittavat normi- ja muun ohjauksen, voimavarojen ja rakenteiden muutokset.
Selonteon laadinta alkoi vuoden 2020 alussa ja on nyt edennyt eduskunnan käsittelyyn. Perustietoa hankkeesta löytyy täältä. Valtioneuvosto antoi selonteon (ladattava tiedosto) eduskunnalle 8. huhtikuuta.
Selonteossa on huomioitu annettuja lausuntoja, ja se on monin osin lausuntoversiota parempi. Selonteko on kuitenkin ammatillisen koulutuksen osalta edelleen pettymys. Se keskittyy liian paljon käynnissä olevaan kehittämiseen. Erityisen huolestuttavana pidämme sitä, miten kapeana ammatillista koulutuksen rooli selonteossa nähdään, ja odotettujen kehittymisaskeleiden sijaan näemme jopa taantumista sekä laajojen linjausten sijasta yksityiskohtia.
Suomi tarvitsee koulutusmuotoja yhdistävän ja kehittämistyötä suuntaavan, rauhoittavan sekä motivoivan vision. Koulutuspoliittiselle selonteolle on SAJO ry:n taholta suuret odotukset. Koulutuspoliittisessa selonteossa tulisi tunnistaa ja hyödyntää laajemmin ammatillisen koulutuksen mahdollisuudet nuoriso- ja aikuisväestön koulutus- ja osaamistason, mutta myös työllisyyttä ja hyvinvointia koskevien tavoitteiden saavuttamisessa.
Eduskunnan sivistysvaliokunta pyysi SAJO ry:ltä kirjallista asiantuntijalausuntoa selonteosta. Annoimme lausunnon viime viikolla:
Suomi tarvitsee koulutusmuotoja yhdistävän ja kehittämistyötä suuntaavan, rauhoittavan ja motivoivan vision. Koulutuspoliittiselle selonteolle on SAJO ry:n taholta suuret odotukset.
Selonteko oli kuitenkin meille ammatillisen koulutuksen osalta pettymys. Selonteko keskittyy liian paljon käynnissä olevaan kehittämiseen. Erityisen huolestuttavana pidämme sitä, miten kapeana ammatillista koulutuksen rooli selonteossa nähdään ja odotettujen kehittymisaskeleiden sijaan näemme jopa taantumista sekä laajojen linjausten sijasta yksityiskohtia. Tässä lausunnossa nostamme esille muutaman keskeisen näkökulman.
Ammatillisen koulutuksen edistyksellisyys ja laaja tehtävä
Suomalainen ammatillinen koulutus on maailmanlaajuisesti korkealle arvostettu, mutta selonteossa sen edistyksellisyyttä ja mahdollisuuksia ei ole tuotu esille. Päinvastoin jostain syystä on esille haluttu nostaa epäonnistumisia kuten esim. ”Lisäksi kaikki koulutuksen järjestäjät eivät ole onnistuneet toteuttamaan henkilökohtaistamista ja opiskelijoiden opintoja siten, että ne olisivat täysipainoisia ja tuettuja.” Kohti vuoden 2040 visiota ohjaavia tavoitteita ja toimenpiteitä olisi nähdäksemme rakentavampaa ja motivoivampaa kuvata vahvuuksien ja tahtotilan kautta.
Ammatillisen koulutuksen opiskelija- ja asiakaskeskeiset tulevaisuuteen suuntaavat lähtökohdat; osaamisperusteisuus, työelämälähtöisyys ja yksilölliset opintopolut, eivät nouse selonteossa näkemyksemme mukaan riittävän vahvasti. Näitä asioita on visiossa tuotu esille, mutta kuitenkin toisen asteen tavoitteissa ja toimenpiteissä ammatillista koulutusta kuvataan liian kapeasti lukion rinnalla nuorisoikäluokan ensimmäisen tutkinnon näkökulmasta.
Koulutuspoliittisessa selonteossa tulisi tunnistaa ja hyödyntää ammatillisen koulutuksen mahdollisuudet laajemmin nuoriso- ja aikuisväestön koulutus- ja osaamistason, mutta myös työllisyyttä ja hyvinvointia koskevien tavoitteiden saavuttamisessa. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot, mutta myös muu työelämälle ja työssäkäyville räätälöitävä ammatillinen lisäkoulutus tulisi tunnistaa laajemmin jatkuvan oppisen mahdollistajina sekä ratkaista niihin liittyviä rahoituksen ja ohjauksen ongelmia.
Selonteossa mainitaan ongelmana, että nuorista ammattiin valmistuvista vain neljäsosa on hakeutunut korkeakouluun. Näkemyksemme on, ettei se ole ongelma. Ammatillisen perustutkinnon suorittamisen jälkeen tulisi olla hyväksyttävää ja jopa toivottavaa suunnata ensin työelämään, ja jatko-opintoihin vasta, kun työelämä- ja elämänkokemusta on kertynyt. Työelämäkin hyötyy vahvan ammattiosaamisen omaavista korkeakoulutetuista. Koulutus- ja urapolut tulisi nähdä selontekoa monipuolisemmin, jotta voidaan kannustaa, tukea ja motivoida 50% nuorista jatko-opintoihin.
Yksilöiden osaamisen kehittämisen rinnalla ammatillisella koulutuksella on vahva työelämän kehittämistehtävä. Osaavan työvoiman varmistamien on suuri tulevaisuuden kysymys, joka tulisi näkyä vahvemmin selonteossa. Miten tosiasiallisesti varmistetaan perustyötä tekevät ja korkeakoulutuetut ammattiosaajat tulevaisuudessakin, jos vetovoimaa ja arvostusta ei selonteossa selkein tavoittein ja toimenpitein esitetä parannettavan?
Ammatillisen koulutuksen ja sen tuottaman osaamisen arvostus
Hyvää on, että selonteossa tuodaan esille, että ”lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta kehitetään myös omina koulutusmuotoinaan, joilla on omat tehtävänsä.” Vähintään yhtä hyvä maininta on, että ”Ammattisivistys ja yleissivistys ovat aikaisempaa lähempänä toisiaan ja kietoutuvat toisiinsa, joten niiden erotteleminen koulutuksessa on osin keinotekoista.” Nämä tärkeät nostot tulisi kuitenkin myös näkyä toiselle asteelle asetetuissa tavoitteissa ja toimenpiteissä.
Ammatillisissa tutkinnon osissa toteutuu jo nyt laajasti yleissivistyksen ja ammattisivistyksen kietoutuminen toisiinsa, tätä tulisi toimenpiteenä kehittää ja lisätä myös yhteisiin tutkinnon osiin. Yhteisten tutkinnon osien osa-alueet ovat osaamisperusteisuuden ja työelämälähtöisyyden kannalta liian sirpaleisia ja perustuvat oppiainejakoihin. Tätä suuntaa ei ole kannatettavaa vahvistaa. Nykyrakenteen vuoksi osaamisen tunnustaminen on aikaa vievää ja opiskelun integrointi työelämään ja ammatillisiin opintoihin on vaikeaa. Yhteisten tutkinnon osien kokonaisuutta tulisi eri ammatillisen koulutuksen kohderyhmät huomioiden uudistaa osaamisperusteisesti, eikä lisätä ”lukiomaisuutta”.
Yhteisiä tutkinnon osia esitetään selonteossa lisättäväksi ammatilliseen koulutukseen, vaikka ammatillisessa perustutkinnossa on jo nyt erittäin suuri osa yhteisiä tutkinnon osia ja lisäksi ammatillisia tutkinnon osia voi vaihtaa yhteisiksi tutkinnon osiksi ja lukio-opinnoiksi. Opiskelijat voivat tämän rakenteen ansiosta kolmessa vuodessa suorittaa sekä ammatillisen tutkinnon ja kirjoittaa ylioppilastutkinnon. Onkin herännyt kysymys, tunnetaanko ammatillisen koulutuksen rakennetta ja mahdollisuuksia riittävästi selonteon taustalla? Toimenpiteenä tulisi näkemyksemme mukaan esittää mieluummin sitä, että kahden tutkinnon suorittaneilla riittäisi jatkossakin neljä kirjoitettavaa ainetta ylioppilastutkinnossa. Ammattisivistyksellä on tärkeä arvo myös jatko-opintojen kannalta, tätä näkökulmaa ei selonteossa tuoda esille.
Ammatillisessa koulutuksessa yleissivistävien opintojen osalta, kuten muidenkin opintojen osalta, tulee säilyttää laaja valinnaisuus, jotta yksilölliset opiskelupolut ovat mahdollisia opiskelijoiden hyvin erilaiset taustat ja tavoitteet huomioiden. Ammatillinen koulutus on väylä työelämään ja hyvään elämään todella moninaiselle opiskelijajoukolle. Lisäksi se antaa kelpoisuuden jatko-opintoihin kaikille, jota ei tule hävittää, mutta ei myöskään ylikorostaa. Tosiasialliset valmiudet jatko-opintoihin kypsyvät ja kehittyvät hyvin yksilöllisesti.
Lohjalla 22.4.2021
Maija Aaltola
puheenjohtaja
SAJO ry